Taivutus modernisoidun puristinjarrun päälle
Jos kävelisi puristimen jarruosastolla valmistajan kanssa 20 vuotta sitten, näkisit aivan toisen kuvan. Jos kone tuotti vuorossa useita uusia, pieniä määriä töitä, se vietti suurimman osan ajastaan asennuksella ja suhteellisen vähän aikaa taivuttaakseen hyviä osia.
Koneasetukset itse näyttivät myös erilaisilta 20 vuotta sitten. Vaiheen taivutus useilla rei'itys- ja muottijoukkoilla, jotka on järjestetty niin, että käyttäjä voisi (ihannetapauksessa) suorittaa monimutkaisen osan yhdessä kokoonpanossa, pysyi harvinaisuutena monissa työpajoissa. Tällaiset asetukset vaativat aikaa, mikä vaati suurempia erää. Lahjakkaan asennushenkilön piti myös pystyä visualisoimaan järjestys. Melko usein oli järkevämpää jakaa muovausoperaatio useisiin yksinkertaisempiin asetuksiin.
Lavan taipuminen ei ollut ennenkuulumatonta, mutta se ei ollut niin yleinen kuin nykyään - ja se johtuu suurelta osin ohjelmistoista. Offline-taivutusohjelmointi ja simulointi johtivat evoluutioon, mutta ohjelmisto ei ole ainoa palapeli. Jos se sopii oikein muihin kappaleisiin - hyvään viestintään, työkaluihin, materiaaliin, mukautuvaan taivuttamiseen ja työkalunvaihdon automaatioon -, seurauksena on taivutusoperaatio, joka viettää lähes kaiken aikansa muodostaen hyviä osia ja viime kädessä ansaitseen rahaa.
Harhaanjohtava yksinkertainen
Joku, joka ei tunne puristinjarrua, saattaa katsoa vaiheiden taivutusasetuksia ja ihmetellä, mikä tekee siitä niin monimutkaisen. Mutta jopa suhteellisen yksinkertainen, kaksiaseminen asennus, jossa kaksi lävistysmuotti asettaa vierekkäin, on paljon monimutkaisempi kuin miltä näyttää, vaikka se taivuttaa yhteistä laatikkoa.
Jokaisen lävistysmuottityökalusarjan käyttäjän on otettava huomioon laatikon sisäkorkeus tai laipan korkeus ja varmistettava, että lävistyskorkeus, puomin leveys ja päivänvalo (reiän kärjen ja muotin pinnan välinen tila, kun se on auki) mahtuvat siihen. Mutta kun otat käyttöön toisen aseman - joka on välttämätöntä muodostettaessa eripituisia ja -leveisiä laatikoita - sinun on otettava huomioon muotoilemattoman laipan pituus varmistaaksesi, että sillä ei ole mahdollisuutta törmätä viereisen työkalun asemaan.
Kohtuullisimmin kokeneet taivutusoperaattorit pystyivät selvittämään tämän henkisesti. Entä osat, joissa on useita laippoja eri suuntiin ja eri kulmissa? Entä jos sinulla on sarja positiivisia ja negatiivisia mutkia? Kaikki tämä luo vakavaa monimutkaisuutta.
Toinen petollisesti yksinkertainen osa taivutusta sisältää sulkukorkeudet. Sano samalla tavalla, että sinulla on kaksi työkaluasemaa, toisessa on kapea V-suulake ja toisessa paljon laajempi V-suulake; molemmat taivuttavat samaa materiaalia 90 asteen kulmaan, mutta leveämpi V-suutin tuottaa suuremman säteen. Mutta suuremman säteen aikaansaamiseksi lävistimen on laskeuduttava kauemmaksi suulaketilaan - mikä aiheuttaisi kapean V-suulakkeen kanssa asetetun työkalun törmäyksen.
Työkalut voidaan tehdä yhteiseen sulkemiskorkeuteen tai ne voidaan sovittaa vastaamaan. Siitä huolimatta, simulointiohjelma voi paljastaa nämä komplikaatiot ennen kuin työ saavuttaa puristimen.
Operaattori ja Bend-sekvenssi
Jos käyttäjä vastaanottaa monimutkaisen taivutustyön, joka käsittää useita taivutuksia useisiin suuntiin, on mahdollista, että osa voidaan taivuttaa vain yhteen suuntaan tai enintään kourallisella tavalla. Kun osan geometriat yksinkertaistuvat, yleensä taivutusjärjestysvaihtoehtojen määrä kasvaa - ts. Osan taivuttamiseen on monia tapoja.
Tämän päivän ohjelmisto yleensä valitsee koneelle, työkaluille ja sovelluksille optimaalisen taivutusjärjestyksen. Ohjelmoitujen ei tulisi koskaan "heittää työtä seinälle" niille, jotka asettavat koneen ja taipuvat. Taivutus on yhteistyö. Nykyaikainen ohjelmisto sisältää työkalun ja koneen geometriat ja ominaisuudet (kuten akselin minimi- ja maksimiliikkeet), joita jarrussa käytetään taivutuksen aikana. Mutta käyttäjä on edelleen se, joka vaihtaa työkaluja ja käsittelee työkappaleita mutkien välillä.
Asetuksia on runsaasti, ja hankalat liikkeet mutkien ja työkaluasemien välillä voivat vaikeuttaa käyttäjän työtä. Oletetaan, että osan täytyy kääntyä Z-suuntaan, mikä on mahdoton saavutus, jos lyönnit ja kuolemat ovat tiellä. Joten käyttäjän on liu'utettava pala sivulle, vedä pala työkuoresta, käännettävä pala ja käännettävä sitten oikein takaosaa vasten. Se on toteutettavissa, mutta ei todellakaan tehokas tai ergonominen, ja on hyvät mahdollisuudet, että käyttäjä merkitsee osan. Kosmeettisesti kriittiset kappaleet voi olla tarpeen muokata tai jopa romuttaa. Kaiken tämän olisi voitu välttää nopealla keskustelulla ohjelmoijan ja käyttäjän välillä.
Jälleen, simulaatiopaketit ovat saaneet älykkäämpiä vuosien varrella, joten mutkikkosekvenssin kehittäminen täynnä hankalia liikkeitä ei ole yleistä. Ohjelmisto löytää nyt parhaiten tavan, jolla käyttäjä voi taivuttaa työkappaleen. Siitä huolimatta, terveellinen viestintä ohjelmoijan ja käyttäjän välillä on edelleen tehokkain tapa saada maksimaalinen hyöty taivutusoperaatioista.
Backgauge-tekniikalla on myös ollut rooli täällä, ja backgauge-liikettä simuloidaan nyt yhdessä työkalun kanssa. Vuosia sitten takakannat olivat tasaisia pintoja ja niitä liikutettiin rajoitetulla määrällä akseleita. Nykyään moniakseliset takakannat liikuttavat sormea itsenäisesti moniin suuntiin. Nykyaikainen offline-simulointiohjelmisto tarjoaa paitsi mittausvaihtoehtoja, mutta se voi myös katsoa taivutusta ennen taivutusta, taivutuksen aikana, simuloida jousetta ja varoittaa mahdollisista törmäyksistä.
Itse takana olevat sormet tarjoavat käyttäjille useita kosketuskohtia, ja näiden sormien koneistetut taskut tukevat työkappaletta. Takaosan sormen muoto, mukaan lukien tiettyihin töihin suunnitellut mukautetut sormet, voidaan tuoda simulaatio-ohjelmistoon, jolloin ohjelmoijat voivat tarttua törmäys- tai häiriöongelmiin ennen kuin sormet tehdään ja työn aloittaminen.
Tässäkin yhteydessä viestintä on edelleen tärkeää, riippumatta siitä, kuinka kattavaksi virtuaalisimulaatiosta tulee. Loppujen lopuksi käyttäjät ovat niitä, jotka liukuvat osia noihin takaosaan päivittäin.
Asetusten optimointi
Tarkastellaan osaa, jossa on yksi alaspäin suuntautuva laippa, jota reunustavat kaksi ylöspäin olevaa laippaa. Kahdessa ylöspäin suuntautuvassa laipassa on lyhyt taivutuspituus, alaspäin laipalla on pitkä taivutuspituus - mutta kaikki kolme ovat samalla taivutusviivalla. Aikaisemmat offline-ohjelmistojen versiot tekisivät usein kolme asemaa, yhden vasemmalle laipalle, toisen oikealle ja lopullisen pidemmän taipumisen keskelle.
Tämä voi toimia, mutta kokoonpano vie myös kolme taivutusasemaa sängyn pituudella. Yleisesti ottaen, mitä enemmän muotoilu voidaan suorittaa vähemmän asemilla, sitä joustavampi ja tehokkaampi muotoilusekvenssi voi olla.
Tässä tapauksessa yksi asema voisi muodostaa ne kaksi ylöspäin suuntautuvaa laippaa, joilla on sama taivutusviiva. Se koostuisi yhdestä lävistimestä ja kahdesta segmentoidusta suulakkeesta, joiden välissä olisi tarpeeksi tilaa, jotta keskipitkän laipan välys jää vapaalle. Toinen asema muodostaisi sitten keskuslaipan. Se, mikä kerran muodostettiin kolmessa asemassa, voidaan nyt muodostaa kahdeksi, jolloin konepetille jätetään enemmän tilaa ylimääräisille asemille muiden taivutusten käsittelemiseksi osassa. Mitä suurempi valikoima taivutuksia muodostuu, sitä tehokkaampi taivutusoperaattori voi olla.
Tämä on vain yksinkertainen esimerkki, ja jo ennen kuin taivutussimulaatio oli saatavilla, tämän vaiheittaisen asennuksen optimointi ei olisi ollut kokeneiden käyttäjien ulottumattomissa. Nykyään ohjelmistosimulointi kuitenkin optimoi useita taivutusasemia siinä määrin, että edes veteraanioperaattorit olisivat voineet kehittyä nopeasti.
Tulosten tekeminen toistettaviksi
Nykyään ohjelmoijat ja operaattorit voivat tarkastella mutkisimulaatiota ja olla varmoja, että simulaatio heijastaa todellisuutta ja että ensimmäinen osa on hyvä osa. Useiden muiden palapelien on oltava myös sopivia paikoilleen.
Tässä adaptiivisessa taivutussovelluksessa laser mittaa taivutuskulmaa prosessissa.
Työkalut voivat olla väärin sijoitetut, pudonneet tai vaurioituneet. Työkalunpidätystekniikasta riippuen, lävistimen ja muotin sijainti voisi olla hiukan poispäin, olla istumatta oikein, jopa asentaa taaksepäin. Lisäksi koska simulointi voi nyt kehittää jopa monimutkaisimmatkin vaiheiden asetukset nopeasti, operaattori voisi nähdä monenlaisia asetuksia päivän aikataulussa yksinkertaisimmista, jotka käyttävät yhtä tai kahta asemaa, monimutkaisimpiin, jotka ulottuvat merkittävän osan painejarrupala.
Tämä haaste asetti lähtökohdan viimeisen 20 vuoden merkittävimmälle edistymiselle: automaattinen työkalunvaihtopuristinjarru. Painikkeen painalluksella työkalut vaihtuvat automaattisesti ja sijoitetaan tarkalleen oikeaan paikkaan, jäljittelemällä tarkalleen mitä simulaatiossa näkyy. Työkalujen vaihdon myötä operaattori vaiheistaa materiaalin seuraavalle työlle - jonka nykyään voi olla paljon 12, viisi tai jopa vain yksi kappale.
Työkalunvaihdon automatisoinnilla ei tietenkään olisi järkeä, jos käyttäjien olisi vietettävä paljon aikaa osien kokeiluun, tai jos työkaluasemia ei olisi optimoitu tai jos toiminnassa ei oteta huomioon materiaalin ominaisuuksien ja raesuunnan muuttujien muuttamista .
Taivutusoperaatiot eroavat nykyään hyvin 20 vuotta sitten, ja epäilemättä on enemmän innovaatioita, jotka tekevät taivutuksesta entistä tehokkaamman kuin nykyään. Mutta kun riittävästi palapelejä paikoillaan, taivutusoperaatiosta voi tulla nykyään yksi joustavimmista toimista fab-myymälän lattialla.
